Jyväskylän yliopiston puhallinorkesteri Puhkupillit on perustettu vuonna 1983. Tärkeitä alullesaattajia olivat Jyväskylän yliopiston hallintojohtaja Matti Hietala, yliopiston ylioppilaskunnan, JYY:n, kulttuurisihteeri Artsi Hietakangas sekä Puhkupilleistä Ilkka Koski, kapellimestari Harri Mäntynen ja puheenjohtaja Joni Palomäki. Orkesterin hallinnollista puolta hoitava yhdistys perustettiin hieman myöhemmin, vuonna 1988. Puhkupillien ensiaskeleet otettiin kapellimestari ja orkesterin perustajajäsen Harri Mäntysen ohjauksessa. Ensimmäiset kappaleet lainattiin Jyväskylän TY:n puhallinorkesteri Kajastukselta. Soittajat kaipasivat kuitenkin tuoreempia kappaleita perinteisten marssimaisten puhallinmusiikkiohjelmiston tilalle. Ensi hätään kappaleita lainattiin ja haettiin muiden yhteistyöorkestereiden nuotistoista, mutta pian orkesterilla oli jo aivan omiakin sävellyksiä. Tilin avasi Harri Mäntynen Keltinmäki -bluesillaan, perässä tulivat Viitasaaren veljekset Markku ja Jukka. Pian soittokansioissa Perästä kuuluu -blues ja Puhkupilli-boogie syrjäyttivät perinteiset marssit. 1980-luvun lopulla musiikillisen imagon alkaessa löytää omaa suuntaansa myös visuaalista ilmettä haettiin. Ajan vaihtoehtopukeutumisena kehiteltiin keltaiset keikka-asut sekä musta-keltainen logo (Jukka Viitasaaren luomus 1986).
1990-luvun taitteessa orkesterin asenne oli kasvanut tavoitteellisemmaksi ja soittajatkin halusivat esiintyä muualla kuin Ilokivessä (yliopiston monitoimisali) ja vappuna Alvarinaukion Pörssitempauksessa. Ensimmäinen levy Vol.1 äänitettiin 1989 puolivahingossa. Tarkoituksena oli taltioida orkesterin soitantaa omaan käyttöön, mutta äänityssession päätteeksi äänittäjä Seppo Niemi ja orkesterin johtohahmot Markku Viitasaari totesivat että ainesta olisi ihan levyn tekoonkin. Ensimmäinen levy sai LUSESilta (Luovan Säveltaiteen edistämissäätiö) kannustavan kirjeen ja erikoisapurahan, joiden innostamina orkesteri jatkoi toimintaansa ja levyjen tekoa tasaiseen tahtiin.
Vuonna 1988 Suomen Turkuun suuntautunut ensimmäinen soitannollinen excursio tuotti ahaa -elämyksen: Ei me ollakaan yksin, löytyy Suomesta muitakin akateemisia puhallinorkestereita! Puhkupillien esimerkin siivittäminä opiskelijaorkestereita oli perustettu myös Tampereelle (Torvikopla), Joensuuhun (Rytmihäiriköt) ja Vaasaan (VYVO). Keväällä 1990 Teekkaritorvet päättivät järjestää kaikille opiskelijaorkestereille oman tapahtuman Oulussa. Festivaalia päätettiin jatkaa joka toinen syksy eri orkestereiden kotipaikkakuntia kiertäen. Festivaalin nimeksi tuli Puhallus ja se on järjestetty sovitun mukaisesti tuosta vuodesta 1990. Ensimmäinen Puhallus oli Puhkupillien järjestettävänä Jyväskylässä syksyllä 1995 ja seuraava vuoden 2009 syksyllä. Kolmannen kerran Puhallus rantautui Jyväskylään syksyllä 2022. Puhallus-tapahtuman järjestäminen on ollut kerta toisensa jälkeen orkesterilaisille suuri ponnistus, mutta jokainen tapahtuma on viety kunnialla läpi.
1990-luku oli aktiivista puhkuaikaa. Orkesteri kehittyi soitannollisesti ja oma tyyli muovautui vahvaksi. Ohjelmisto laajeni kotimaisten omien säveltäjien teosten lisäksi sinfoniseen puhallinmusiikkiin sekä elokuva- ja bilemusiikkin. Myös levytyksiä äänitettiin useita: Vol. 2 äänitettiin 1990-1991, Kolme symbolia – vol. 3 äänitettiin 1993-1994 ja Vol. 4/4 vuonna 1997. Puhkuilla oli lisäksi paljon orkesterin ulkopuolista ajanviettoa, mm. oma jalkapallo-, ja tennisvuoro, järjestettiin kesäpäiviä eri paikkakunnille muun kuin soiton merkeissä ja talvisaikaan oli video- ja ruokateemailtoja. Orkesterille perustettiin vuonna 1988 oma lehti, Puhkusika, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Puhkut oli (ja on) tiivis yhteisö, josta löytyi paljon hyviä ystäviä. Erityisesti 90-luvun puhkuissa syntyi lukuisia avo-, ja avioliittoja, ja puhkuhäät kesässä olivatkin vakio. Näistä huippuvuosista häätahti onkin aikalailla hiljentynyt, vaikka puhkuhäitä aina silloin tällöin edelleenkin päästään juhlimaan. Liekö tahdin hiljentymisen syynä yhteiskunnan arvotasapainon muutos vai auringonpilkkujen vähyys, tiedä häntä.
Kolmannen levyn, Kolme symbolia, julkaisun jälkeen vuonna 1994 myös muut kuin opiskelijaorkesteritahot alkoivat kiinnostua Puhkupilleistä. Vuonna 1995 meiltä lähti ensi kertaa edustus valtakunnallisille Puhallinorkesteripäiville sekä Suomen Puhallinorkesteriliiton (SPOL) vuosikokoukseen. Valtakunnallisista järjestöistä ja tapahtumista voi luoda uusia kontakteja ja tutustua alan muihin toimijoihin – niin juuri me teimme. Samaisena vuonna orkesteri vieraili ensimmäisen kerran Lieksan Vaskiviikoilla. Ei mitään turhanpäiväistä töräyttelyä vaan taidolla soitettuja keikkoja…vai miten se nyt meni. Kaikkiaan Lieksan kesiä kertyi kuusi kappaletta ja myöhempinä aikoina PuhkuSeniorit ovat hoitaneet Vaskiviikkojen keikkoja.
Yhteistyö ja kontaktien luominen tosiaan kannattaa. Niistä on apua, kun etsitään esim. vuosittaiselle harjoitusleirille vierailevia kapellimestareja. Puhkupillejä ovatkin käyneet vuosien varrella kouluttamassa maamme parhaat puhallinorkesterikapellimestarit, mm. Raine Ampuja, Esko Heikkinen, Petri Juutilainen, Elias Seppälä, Lassi Ikäheimo, Sami Hannula (nyk. Ruusuvuori), Jukka Myllys ja Tero Haikala.
